kerro kerro kuvastin
jänniä huomioita piirtämisestäni:
- En ikinä luonnostele etukäteen mitään.
- Käytän hyvin harvoin pyyhekumia, tämänkään piirtämisessä ei ilmennyt tarvetta kyseiselle piirustusjäljen poistajalle.
- Minulla harvoin on edes itselläni aavistusta siitä, mitä piirrän kuvaan seuraavaksi. Se on "vaiston" varaista ja saan itsekin välillä ihmetellä ?alitajuntani? ideoita. Usein kuvitan erilaisia tunteita. Mielessäni saattaa myös välillä olla koko ajan vain jokin teema tai aihe, jota on mielenkiintoista "pohtia" eri puolilta ja ehkä uudesta näkökulmasta piirtämällä siitä kuva. Nauran usein epäuskoisen mielipuolisen kuuloisesti, kun katson käteni piirtämää jälkeä ja luomaani kuvaa kokonaisuudessaan. Jotkut kuvat ovat vain niin koomisia, sillä joskus huomaan pilailleeni tiedostamattani oman elämänkatsomukseni, ajatusteni sekä tunteitteni kustannuksella.
- Minun on sanottu piirtävän surrealistisella tyylillä. Se on totta ja Salvador Dali on yksi lempitaiteilijoistani. Oikeasti en osaa edes piirtää realistisesti. Ainakin se on kamalan vaikeaa. Mittasuhteet eivät mene ikinä oikein ja pakollinen elävän mallin piirustuskurssi oli jotain niin omaa kärsivällisyyttäni koettelevaa puuhaa.
- Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, ajantajuni hukkuu piirtämiseen.
- Nään violettia väreilyä näkökentässäni aina kun teen jotain luovaa tai käytän mielikuvitustani. Ehkä kaikki näkevät? En tiedä. (olen varma, minulla ei ole aurallista migreeniä!)
-Musiikki antaa minulle valtavasti inspiraatiota, joten kuuntelenkin melkein aina musiikkia samalla kun piirrän.
-Saan kuulla jatkuvasti kuinka piirustukseni ovat pelottavia. (hah, hyvää joulukorttikisamenestystä itsellenikin sitten vaan... :D Piirsin jeesusvauvan kapalossa ja odotan innolla, että kohta joku sanoo sen näyttävän tyhjäsilmäiseltä ruumiilta käärinliinoissaan. Toivottavasti ei! )
- Jos olen laiskalla tuulella, toteutan luovuuttani mieluummin valokuvaamalla : D
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti