sunnuntaina, joulukuuta 28, 2014

ikkunalasipyhyys


Lämmintä


                                          Jää sulaa hitaasti mutta varmasti.
       Kiitos, rakas ystäväni Ada. Autoit minua valtavan paljon.
                                                   
                                                              
Mitä minä minusta enää muistankaan?
Punaiset hiukset minulla ainakin oli.
Piirtelin idealistisia kuvia iltaisin.
Rakastin värejä ja etsin sielunystävää.
Luin rajatietokirjoja ja härnäsin pikkuveljiäni.
Kävin pitkillä kävelylenkeillä tärkeän ystäväni kanssa.

   
Mitä minä minusta enää muistankaan?
Punaiset hiukset minulla ainakin oli.
Piirtelin idealistisia kuvia iltaisin.
Rakastin värejä ja etsin sielunystävää.
Luin rajatietokirjoja ja härnäsin pikkuveljiäni.
Kävin pitkillä kävelylenkeillä tärkeän ystäväni kanssa.
Näin auringonsäteet ilman ylimääräisiä silmiä.
Aurinko lämmittää taas,
kiitos.

tiistaina, joulukuuta 16, 2014

uni

herätyskello tikittää sängyn vieressä
                             kaktus on kasvattanut uusia lehtiä ja varsipituutta
              pöydällä on neljä mustaa tussia ja kameran objektiivi
        valkoiset verhot riippuvat hiljaa ja peittävät yön

                                         Unessa hukutin nukkekodin siniseen vesiväriin.
                                                                      Sanottiin, että se on loppu nyt.


                    Kellutaan vakavina ja äänettöminä,
sillä muovinuket eivät voi upota.
Pinnalla kuitenkin saattaa paleltua pahasti.


Tuntuu kuin ulapalla olisi.



sunnuntaina, joulukuuta 14, 2014

joulukortti

Olen leimannut viimeisen viiden päivän aikana suunnilleen 400 000 joulukorttia.
Työskentelen Postilla jouluapulaisena.

Päätin itsekin tehdä joulukortteja.
Hyviä mutkia tuli matkaan ja yli 30 korttia päätyikin yksinäisille (ja vanhoille) ihmisille.
Toivottavasti he ilahtuvat.

torstaina, joulukuuta 04, 2014

Linja-autossa

Kaksi vanhaa naista keskusteli kuluneesta elämästään,
samalla tavalla kuin minä eilisestä.

Rauhallinen ääni,
rauhalliset virkkeet,
ohi kiitävät puut vanhassa maisemassa ja kanervat ruukuissa oven edessä.

Toinen tiivisti 30 vuoden tapahtumat yhteen lauseeseen
ja esitti vastakysymyksen yhtä arkipäiväisesti.

Sitten he puivat hieman miessuhdesotkuja.
Juoruajat.

Vilkaisin uteliaana takapenkille.

 toisen valkohapsen kirkkaanpunainen huulipuna oli levinnyt.

lauantaina, marraskuuta 29, 2014

Tahdon!

Rakkautta ei voi olla koskaan liikaa.
Eduskunnan hyväksymä kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta oli suuri edistysaskel! Satoja ihmisiä hurrasi sen kunniaksi keskellä päivää Helsingin Kansalaistorilla.

tiistaina, marraskuuta 25, 2014

Salainen maailma

Siellä maailmassa ei ole voikukkapeltoja tai punakattoisia taloja.

 (Pakko)ajatusmeri on valtava pyörre.
Siihen hukutaan,
sitten           
                                                               kiivetään pois,
 ja
 levätään hetki. 
Valutaan kyyneleinä rakkaan ystävän olkapäälle 
(vaikka keskellä vilkasta keskustan katua).
Ystävä sanoo: "Meidän pitäisi puhua tällaisista asioista enemmän."
Lopulta noustaan istumaan huteranvahvan mielen päälle ja ollaan reippaita.



  Huljutetaan jalkoja kauniissa meressä 
(tai annetaan ensilumen sataa hiuksille),
tähytään kaukoputkella tulevaisuuteen.

Siellä on rauhallisia tunnelmia ja oransseja auringonsäteitä,
syvällisiä keskusteluja ja sanatonta välittämistä.
Istuin ystäväni kanssa raihnaisen omenapuun oksalla ison pellon laidalla,
eräänä talvi-iltana kauan sitten. 
Tähdet tuikkivat ja pakkanen tuoksui ilmassa. 

Värikkäillä helmillä askartelua ja lumilyhtyjen tekemistä,
koiran halaamista ja hyviä pyöräilyreittejä.
Kirjojen lukemista mummilan vierashuoneen sängyllä.

Ennen kaikkea haluan jatkaa haaveilua ja muistelua loputtomiin.
Mitä minä olen, miksi haluan tulla, mitä haluan elämältä oppia?
Haluan säilyttää lumilyhtyjen tekohetket ja suojasään.
Muistatko, kun en halunnut pukea ylleni kurahousuja 
tai hupsun näköistä tupsupipoa?

 Hiljaa olemista ja katulamppujen valossa kävelemistä.
 Tutut ja vielä tuntemattomat vastaantulijat,
kuljetut kadut ja 4d-elokuvan kohtaukset,
                                                                         joita ei vielä ole käsikirjoitettu.



Mekko kuivuu nopeasti,
 kun ajatukset eivät enää muutu upottavaksi mereksi.

Sitten ympyrä sulkeutuu ja kaikki alkaa alusta.




Joskus repäisen tietoisen haavan mieleeni
ja
näen tuon kaiken järjettömyyden valaistunein silmin.
Mutta kun loppua sille ei vielä näy,
vaikka kuinka katsoisin.
Hullu ja armoton sykli.

sunnuntaina, marraskuuta 16, 2014

sunnuntaina, marraskuuta 09, 2014

kotikaupunkini



 Hissillä ylös Näsinneulaan ja pälyilemistä alas. 
Autot olivat söpöjä muurahaisia,
                                                            ja,
 köröttelivät huvittavan vakavissaan mikä minnekin.
Leikkiautot ja tärkeä leikki.

Miltäköhän tuntuisi kasvaa jättiläiseksi 
ja kahlata Pirkanmaan lukuisien järvien poikki?
Tietysti välillä myös istahtaisin kerrostalojen päälle lepäämään,
silloin kun jalkani väsyisivät.
Samalla hieman huvittelisin.
Nappaisin hurjastelevat pikkuautot, valivali-napinapi-mummot, koiranmyrkyttäjät ja potentiaaliset koulukiusaajat pinsettiotteeseen,
                                                    ensin pelästyttäisin,
mutta lopuksi nostaisin jokaisen kämmenelleni
                                          ja silittäisin hellästi etusormella.


lauantaina, marraskuuta 08, 2014

tuijottimet


Piirsin Adan kanssa videoprojektia varten isoja silmiä, ja ne näyttävät hyvältä myös pelkästään seinäkoristeina.

maanantaina, marraskuuta 03, 2014

Hetki

Kuva loppumattomasta kadusta,
iltahämärä ja katulamput.
Voi, ihmisiä siellä täällä!
Kävelevät kuka minnekin ja minäkin astelen yhä syvemmälle kuvaan.
Menneisyys on sylkäissyt minut päivän loppuun,
olen menossa jonnekin.

(olin unohtanut kameran kotiin juuri sillä hetkellä)

maanantaina, lokakuuta 20, 2014

luoda nahkansa aina uudelleen

On jo ilta.
Mietin kulunutta päivää vuosina.
Olen ehtinyt olla tänäänkin niin paljon kaikkea.

Naurava tyttö pelaamassa korttia pikkuveljensä kanssa takan ääressä.
(Pikkuveljet ovat hyvin tärkeitä.)
Ihminen, joka kapinoi tyttömääritelmää vastaan mielessään
ja haluaisi leikata hiuksensa lyhyiksi.
Sitten yhtäkkiä se ihannoikin hippikulttuuria ja haluaa rastat.
 Intoilee kaverilleen haluavansa puuhelmiä ylioppilasjuhlalahjaksi.
Pikkutyttö, jonka hame hulmuaa 
ja keltaiset kumpparit kiljuvat iloista väriä harmaaseen syksysateeseen. 
Pyöräilee kauppaan, haluaa ison suklaalevyn.
Velvollisuudentuntoinen opiskelija, laskee fysiikanlaskuja tunnin vakavissaan
 ja sen mielessä on vankka pyrkimys tähdätä isoon päämäärään.
 Laiskimus maksimus, tuijottaa Avaraa Luontoa teeveestä kaksi tuntia
 ja syö sen suklaalevyn.


  Huomenna aion olla.


Takuuvarmasti se tyttö, joka myöhästyy aamulla koulusta.
(Kuvistunneilla ei myöhästymisistä moitita.)
Aamulehti on pakko ehtiä lukemaan ja tee on liian kuumaa juotavaksi nopeasti.
Koiratkin kaipaavat silittelyä ja aurinko paistaa liian ihanasti.
Avaimetkin taitavat olla hukassa,
voisinkohan etsiä omenapiirakkareseptin jo valmiiksi internetistä?
Entä jos laittaisin hiukseni kiinni violetilla rusettipinnillä?

Maalaava kuvisluokan täystuho,
grafiikan piirrosterien tylsistyttäjä.
Iso sellokotelo selässä käveleskelevä haahuilija,
sellotunnilla vielä pahempi haaveilija.

Iloinen, hermostunut, lapsellinen, dramaattinen tiuskija, herkkä, 
idiootti, sinnikäs, huonokuuloinen ja ajantaju hukassa.
Illalla itken 
ja sitten nauran itseni koomisuudelle.

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2014

syysaamuina ilkikurinen maailma leikkii aavetta pukeutumalla valkoiseen


Eräänä aamuna koko Seinäjoki oli valkoinen.

Minä rakastin usvaisia aamuja, puin takin ylleni ja nappasin kameran mukaani. Mummi ja ukki naureskelivat hyväntahtoisesti innokkuudelleni. Oi ihana ihana syksy!

tiistaina, lokakuuta 14, 2014

synesteetikon aakkoset

Kun olin pieni, aapisen aakkoset näyttivät mielestäni aivan vääriltä.

ajatusmigreeni

Taideilmaisu vaatii rohkeutta ja kivunsietokykyä.
(Kyky nauraa itselleen on myös oleellista; 
huomaa koomisen surrealistinen karikatyyri,
toivottavasti nenäni ei ole oikeasti noin perunan muotoinen..)

Minä istuin mummilan sohvalla pakko-oireisten ajatusten kourissa
ja piirsin kuvaa samalla kun mieleeni sattui.

(Joku voisi kuvitella kuvan kielivän migreenikohtauksesta,
annan täyden vapauden ajatella niin. 
Pakkoajatuskohtaus tuntuu psyykkisesti lähes samalta.)
 
(Viiva kuvan keskellä johtuu luonnosvihkoni sivujen taitekohdasta.
Luonnosvihkon on hyvä olla taittuva,
isoäitini on kovin utelias..
Ja mummila on rakas paikka.)

keskiviikkona, lokakuuta 08, 2014

Ihmisistä, joiden sisässä on meri.

"He kuvittelevat vellovansa valtavassa meressä,
vaikka oikeasti seisovat kahluualtaassa."

Onneksi näin.
(Ohje: Älä ymmärrä toteamuksen sisältöä negatiiviseksi.)

lauantaina, lokakuuta 04, 2014

hetkessä

 Maailma huristaa eteenpäin.
Laivat kulkevat merillä ja merissä on simpukoita,
niin se on ollut aina, toivottavasti.
Kuvitteellisten merien rannoilla seisotaan haaveellisin silmin.
 Bussit ovat täpötäynnä uusia ihmisiä.
Miksi tuttujen kävelyteiden railoja ei ikinä paikata?



lauantaina, syyskuuta 20, 2014

sadepisarat taittavat valon sateenkaareksi





e-
le-
tään
pisara-
maailmassa
jossa sade välillä
poistaa paperihaarniskan,
 eletään sateenkaarimaailmassa
jossa silmät sateesta kimmeltää,
kaikkialla kirkasta ja aurinkoista,
kukapa sateenvarjoihmisistä
haluaisi ihan tosissaan
torjua sateen?
 
 
 
 
täs-                          ten                           meri 
        sä          ilois-          sa-           jen           
               on                            no-                   
täs-                          ten                           meri
        sä          ilois-          sa-           jen           
               on                            no-                  
täs-                          ten                           meri
        sä          ilois-          sa-           jen          
               on                            no-                  
täs-                          ten                           meri
        sä          ilois-          sa-           jen          
               on                            no-                  

torstaina, syyskuuta 18, 2014

luumupuu halaa aurinkoa ja aurinko kurkistaa luumupuun kainalosta

 kaunis syksy

karkoitan kaiken pahan juomalla teetä ja lukemalla vanhoja yläasteen koululehtiä iltaisin
saan spontaaneja ideoita: menen kuvaamaan luumupuuta, kun aurinko laskee
olen pisteettömiä lauseita ja ei-isoja alkukirjaimia (en muista ei-ison vastakohtaa tällä hetkellä)

muistelen vanhoja junamatkoja
pieninä kiipeiltiin vaunun hattuhyllylle saakka ja isoina matkustetaan niin kauas kuin uskalletaan
 
kuuntelen kaunista musiikkia
ja löydän melodian käänteistä itseni
ne tuntuvat kuin ajatuksilta



Ihmisen energiakehon värit:

punainen -juurichacra
oranssi -napachacra
keltainen -solar plexus
vihreä (kantapäissä) -sydänchacra
vaaleansininen -kurkkuchacra
indigo -otsachacra
violetti -kruunuchacra

lauantaina, syyskuuta 06, 2014

rukousalttaripiirros

Tässä se on. Olin lupautunut ystäväni Adan kanssa vastaamaan yhdestä rukousalttarin valmistelusta sunnuntain Tuomasmessua (Aleksanterin kirkko) varten. Minun vastuullani oli kuvan piirtäminen. Piirsin sen mustalla huopakynällä (=tussilla) 50x70 cm kokoiselle kartongille. Mieleni jankuttaa minulle, että voisin kuvan puuta hieman vielä "viimeistellä", mutta en tee sitä, vaikka haluaisinkin.

sunnuntaina, elokuuta 31, 2014

sunnuntaina, elokuuta 24, 2014

tiistaina, elokuuta 19, 2014