torstaina, joulukuuta 31, 2015

Hyvää uutta vuotta 2016!

Haluan välittää blogini myötä onnellisen uuden vuoden 2016 toivotuksen kaikille, jotka sattuvat blogiani lukemaan. Minä sain viime jouluna ihan kauheasti hyvän uuden vuoden toivotuksia, sillä ihanat ystäväni sattuivat lähettämään minulle paljon joulukortteja. Olinpa minä silloin joulun aikaan itsekin töissä jouluapulaisena Postilla lajittelemassa ja leimaamassa joulukortteja. Eli jos vuoteni menestys olisi riippunut toivotusten määrästä, olisi se ollut hyvinkin onnellinen. Valitettavasti niin ei kuitenkaan ollut. Vuosi 2015 oli minulle ehkä rankin ikinä.

Vuonna 2015 tapahtui paljon ikäviä asioita, mutta niiden joukossa näkyy myös joitakin positiivisia juttuja. Ennen kaikkea vuosi oli hyvin opettavainen. Opin arvostamaan ihan uusia asioita, sain kokea kaiken ihan eri perspektiivistä kuin aikaisemmin. Ennen niin vieras sairaalamaailma tuli kertarysäyksellä tutuksi. Opin mitä merkitsee esimerkiksi antipsykootti, lääkkeiden haittavaikutukset, (hypo)mania, akatisia, eristyshuone tai ulkoilulupa. Ehkä tärkein oppimani asia on kuitenkin se, että psyykkisesti sairaatkin ovat ihan "tavallisia" ihmisiä, eli heissä ei ole mitään pelottavaa eikä psyykkisissä sairauksissa mitään hävettävää.

En olisi todellakaan osannut etukäteen arvata, että viettäisin vuodestani lähes 3 kuukautta sairaalahoidossa yhteensä kuuteen eri otteeseen. Minun oli tosi vaikea hyväksyä sairastumiseni. Tuntui, että sairaus pilasi kaikki suunnitelmat, joita olin tehnyt tulevaisuutta ajatellen. Minunhan olisi pitänyt pystyä pänttäämään täysillä unelma-alani pääsykokeisiin. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä ensimmäinen rankka sairausjakso keväällä kulutti voimani ihan kokonaan loppuun ja jouduin kuukauden sairaalajakson jälkeen kokoilemaan itseäni kasaan vielä päiväsairaalahoidossakin. Syksyllä taas ehdin opiskella kuukauden pääsykokeisiin valmentavalla linjalla kansanopistossa, kunnes sairaus nosti päätään ja jouduin neljännen kerran takaisin sairaalaan.

Sairastumisen lisäksi onnistuin saamaan vahingossa opiskelupaikan (jota en kuitenkaan ottanut vastaan), ajokortin, uusia ystäviä ja paljon rakkautta ihanilta läheisiltä ihmisiltä ympärilläni. Sairastuminen otti minulta paljon, mutta myös antoi: tapasin nykyisen seurustelukumppanini täällä sairaalassa! Lisäksi yksi rakkaimmista ystävistäni tuli elämääni, kun tapasimme toisemme päiväsairaalassa.

Uudelta vuodelta 2016 toivon terveyttä, opiskelupaikkaa, seurustelusuhteen jatkumista, tuttua ja turvallista arkea vailla huolta. Haluan päästä elämään sitä nuoren aikuisen elämää, joka minulle kuuluisi, mutta jota en ole vielä sairastumiseni takia voinut saavuttaa. Tuleva vuosi pitää kuitenkin sisällään paljon toivoa, ainakin luulen niin! :)

"Piirrä minut uudestaan,
kuilun reunalle rohkeana seisomaan.
Suupielet väännä hymyilemään,
itseni selviytyjänä lopulta nään."

sunnuntaina, joulukuuta 27, 2015

Empatia

 
Hän itkee, tahtoo kuolla.
Voi kumpa joku voisi ottaa häneltä pahan olon pois.
Mieleni tekisi huutaa, että eikö tämä jo riitä.
 
Olen voimaton.
Anteeksi.
 
Haluaisin vain ymmärtää, että miksi.
 
(täällä sairaalassa on välillä hyvin rankkaa)


keskiviikkona, joulukuuta 16, 2015

Silmät

Silmät, jotka eivät pysty itkemään.
Voi, kuinka haluaisinkin osata.


torstaina, joulukuuta 10, 2015

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2015

Läpinäkyvää

Kun harhat sekoittuvat todellisuuteeni,
uskon minä lupaukseeni,
et en tänne jää,
yhtään pidempään, en kestä enempää.

Hyvästelen kadut, puut, talot, ihmiset.
Vielä sinä viimeisen kerran minulle soittelet,
kysyt miten voin, mitä ajattelen.
Vastaan, et kaikki hyvin on. Vielä minä viimeisen kerran sinulle valehtelen.

Hämärtyvää,
olen kohta vain läpinäkyvää.
Kaunis muisto menneisyydestä,
irti päästä mun kädestä.

Mistä tiedän, oletko sinäkin harhaa?
Sanoit, et en sydämestäsi ikinä karkaa.
Anna anteeksi, olen sinulle rakas,
mutta en enää ikinä tuu takas.

Taivaaseen ehkä enkeli kantaa,
tai sit Jumala helvettiin mun mennä antaa.
Aaveeks en jäädä ajatellut,
oon iltaisin armoa rukoillut.

Hämärtyvää,
olen kohta vain läpinäkyvää.
Kaunis muisto menneisyydestä,
irti päästä mun kädestä.

(Ei hätää, olen turvassa..)

maanantaina, marraskuuta 30, 2015

Hiljaa ohittaa


Herään taas aamuun painavaan,
olen melkein menettänyt toivoni kaikkeen olevaan.
Lääkkeet, sanat, teot eivät pysty minua parantamaan,
olen väsynyt sairautta vastaan taistelemaan.

Kysyit, uskonko enkeleihin,
selkäni takana kuuluviin askeleihin.
En minä niitä kiinni saa,
kun ne sieluni hiljaa ohittaa.

Kävelen ulkona hämärää polkua maan.
Tiedän, etten astuisi askeltakaan,
jos et olisi minusta viime hetkellä kiinni saanut,
hetken aikaa kantanut.

Kysyit, uskonko enkeleihin,
selkäni takana kuuluviin askeleihin.
En minä niitä kiinni saa,
kun ne sieluni hiljaa ohittaa.

Sanoit, maailma on hyvyyttä vaan.
Olisinko valmis luottamaan,
parempaa huomista toivomaan,
kaikessa rauhassa toipumaan.

Kysyit, uskonko enkeleihin,
selkäni takana kuuluviin askeleihin.
En minä niitä kiinni saa,
kun ne sieluni hiljaa ohittaa.

keskiviikkona, marraskuuta 25, 2015

Hukkumaan

Mikään ei voi pitää musta kii,
katselen autoja ohikiitävii,
ja ajattelen, et mennään vaan,
sinne tuttuun vankilaan, sairaalaan.

Illalla koitin hävitä maailmasta,
lakata olla olemasta.
Uni ikuinen peittäis harsollaan,
äiti, isä, anteeks vaan.

Aina sukellan syvään mustaan uudestaan,
pohjia sameita tutkimaan, hukkumaan.
Liian raskas satu kerrottavaksi,
tarkoitettu onnettomasti loppuvaksi.

En suunnitellut itselleni tällaista nuorta aikuisuutta,
sillä nyt mun pitäis elää, kokea kaikkea uutta.
Mut sen sijaan ihmisarvo sairaalassa punnitaan,
siellä loputtomasti jumitetaan.

Voi, kun voisin itselleni anteeksi antaa,
niin paljon minusta pitää huolta kantaa.
Elämäni mennyt tahtomattani sekaisin,
milloin tästä painajaisesta heräisin?

Aina sukellan syvään mustaan uudestaan,
pohjia sameita tutkimaan, hukkumaan.
Liian raskas satu kerrottavaksi,
tarkoitettu onnettomasti loppuvaksi.


sunnuntaina, marraskuuta 22, 2015

Reikä

 
Kykenin torjumaan
sanat, jotka uhkasivat hakata minut,
painajaiset,
silmien terävät mulkaisut, siksi kun olin olemassa.
 
Hajosin vasta,
kun oma mieleni kääntyi minua vastaan.
 
 
Ulkona satoi ensilumi. Sairaalan piha hohtaa valkoisena.
Sisällä odottavat potilaat ovat syväjäässä.
Sitä tämä on, odottamista.
 

maanantaina, marraskuuta 16, 2015

Unohdetaanko?

Unohdetaanko
                        kaikki ne yöt, milloin luulit, ettet oo turvassa,
                        joissa itsees lyöt, et sun pitäis olla paikassa kauheemmassa, vankilassa?
                        Harhaluulot toinen toisensa jälkeen veti sut elämän laidalle,
                        et vaikuttanut itses silmiin yhtään sairaalle.

Unohdetaanko,
          unohdetaanko,
                unohdetaanko?

Varovasti, että en mene rikki.

torstaina, marraskuuta 12, 2015

sunnuntaina, marraskuuta 08, 2015

keskiviikkona, marraskuuta 04, 2015

Sinulla auringonkukat hiuksinasi

 
 Sinulla auringonkukat hiuksinasi,
sanoit:
        et olisi halunnut.

Sinulla auringonkukat hiuksinasi,
itkit mielisairaalan käytävillä;
et olisi todellakaan halunnut.

Sinulla auringonkukat hiuksinasi,
luotit tuntemattomiin;
ei olisi ollut vaihtoehtoa olla luottamatta,
vaikka se sattuu.
 Olla kuin avoin kirja, jonka juonen käännekohta luetaan yhä uudelleen,
avataan kansi väkivalloin.

Sinulla auringonkukat hiuksinasi,
 kuka ne päähäsi kasvatti?
Sinä itse,
kauneutta kauheuden keskellä.
Selviytymistarina ilman luovuttamista.

Sinulla auringonkukat hiuksinasi.

torstaina, lokakuuta 22, 2015

Ihmisiä

Yllätin hänet tuijottamasta ikkunaan,
kuvittelemasta ääriviivojen liikettä, ääniä, varjojen heijastuksia ikkunan läpi tunkevan auringon valossa.
Ihmisiä hänen verkkokalvoillaan, kuinka hän melkein voisi koskettaa jokaista heistä.


Mutta vain lasin toisella puolella todellisuus.

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2015

Valtameri

Olen huomannut;
               hukumme keskellä arkipäivää,
               hiljaisesti,
               salaa toisiltamme.

               Minä olen suuri meri, jonka kohinaa ei kukaan muu kuule.

Hukuttavia syvänteitä;
               pohjalla näkymä mustanharmaa,
               paljon harhaisia ajatuksia,
               julmuutta itseäni kohtaan.

Ehkä jonakin päivänä opin kellumaan.

lauantaina, lokakuuta 10, 2015

keskiviikkona, syyskuuta 30, 2015

tiistaina, syyskuuta 15, 2015

Juurtua

Uudet keveät askeleeni tekevät minuun lisää juuria,
saavat minut kiinnittymään, kiintymään, mutta samalla lentämään (ilosta).

Joka päivä kuluu äärettömän kiitollisena.

maanantaina, elokuuta 31, 2015

"Kellua pinnalla"

Lainattu teksti hänen blogistaan:

"--Kellua pinnalla korvat veden alla, ainoa ääni on oma hengitys,
näkökentästä rajautuu pois kaikki muu paitsi taivas, se
on laaja kupu yllä, satunnainen lokki, pääskynen,
ajatuksilla ei enää ole painoa. Ajatella, että tarvitsen
ympärilleni kokonaisen järven, 256 neliökilometriä ja kaikki ne kuutiot,
jotta


ajatuksillani ei ole painoa. --"

keskiviikkona, elokuuta 26, 2015

Lehdistä leikatuissa sanoissa

Katse tähän päivään, koko elämä.

Pysähdy, Taikatalvi kukkii.

Naura, 
         innostuu,
              Aurinkoa. 

Suurin niistä on vapaus.

Kauneus,
                          tässä Elämäni tarina,
              Kohtalo.
Unelmani toteutuivat.

maanantaina, elokuuta 24, 2015

lauantaina, elokuuta 22, 2015

Aurinko valaisi.

Oli lämmin päivä ja sininen taivas,
kuunsirppi oli valkoisena haamuna taivaan nurkassa,
aurinko valaisi ääriviivasi ruohomattoa vasten,
istuimme.

Ajattelit ääneen;
on varmempi elää,
sillä kuoleman jälkeen ei ehkä helpotusta,
sitä ei voi kukaan tietää.

Juna huristi ohi,
lintu lensi ylitsemme,
ötökkä istahti jalallesi.

Minä puhalsin voikukanhahtuvat ilmaan.

tiistaina, elokuuta 18, 2015

huoli

"Kun en saa sua kiinni,
aina pelkään vaan,
sun satuttavan itseäsi uudestaan.

Enkä voi auttaa."

torstaina, elokuuta 13, 2015

Muistilista.

Asioita, joiden vuoksi kannattaa elää
perhe: äiti, isä, veljet, koirat
ystävät
unelma lääkiksestä; haaveammattinani on lääkäri
kansanopiston alkaminen nyt elokuussa (lääkiksen pääsykokeisiin valmennusta!)
musiikki
piirtäminen
kirjoittaminen
kaikkien mielenkiintoisten juttujen lukeminen netistä ja kirjoista
blogin pitäminen
ihanat blogikommentit
toisten blogien seuraileminen
suklaan ja karkkien syöminen
ympäristö; rakastan syksyn tuoksua!
pyöräily paikasta toiseen
kampaajakäynti huomenna
valokuvailu
sähköpostin kirjoittaminen ystävälle
nukkuminen
vuosien täyttäminen
hetket, jolloin saa tehtyä jonkun iloiseksi

tiistaina, elokuuta 11, 2015

Kukka.

Antaa sataa,
odotan; 
        kasvit kasvavat vesipisaroista.

Milloin olen niin vahva, että voin taas puhjeta kukkaan?

torstaina, elokuuta 06, 2015

Odottamatonta.

 
 
Tapahtui kerran jotain odottamatonta:
 Olin yhtäkkiä ihminen,
jonka sairaus pyyhki tyhjiin,
velloi kuin aaltoinen meri.

Toisinko jo kuviin värit?

 

keskiviikkona, elokuuta 05, 2015

lauantaina, elokuuta 01, 2015

Yrittää ymmärtää.

Ahdistus


Iltana, jolloin eläminen tuntui mahdottomalta.
"Kunpa saisin kaiken pahan olon tiivistettyä, kirjoitettua paperille, huudettua ilmaan, piirrettyä kuviin.
Mutta se rikkoo kaikki paperin nurkat, sanojen rajat, kuvien ääriviivat. Mikään ei auta. Ainoa keino on selviytyä, mutta kun sitäkään ei voi."

lauantaina, heinäkuuta 25, 2015

tiistaina, heinäkuuta 21, 2015

Pinnan alla ei voi.

Haukon henkeä. Olen päässyt aallon sisuksista pintaan. Nautin jokaisesta sekunnin murto-osasta, jonka saan hengittää. Sillä pinnan alla ei voi. Siellä ei voi muuta kuin tukehtua, tuntea vesi suussa, nenässä, korvissa, keuhkoissa. Vesi on raskasta, se pusertaa minut kasaan ja kirveltää silmiäni. Jos silmäni edes uskaltaisin avata, pinnan alla on niin synkkää. Enhän pelkää pimeää?

maanantaina, heinäkuuta 20, 2015

Ulkopuolisena


























Silmillä tarkkailen maailmaa ulkopuolisena,
olen sivussa nyt.

Suljettujen ikkunoiden ulkopuolella on kesä.

(Vanhoja kuvia tallennettuina luonnoksiin.)



keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2015

Puolivaloisista päivistäni.

 Kerroinko jo minun puolivaloisista päivistäni?
Sattuu hassuja vahinkoja;
 puhun lääkkeistä liian sujuvasti kenelle vain,
piirrän tahattomasti liikaa arpia minäkuvaani.

Ymmärrän;
arvet ovat yli puoli vuotta olleet rajani.

Sen lisäksi juon kaksi kupillista kahvia,
 laitan liikaa hymiöitä sähköpostiviesteihin,
onnellisena.

sunnuntaina, heinäkuuta 05, 2015

keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2015

Hymyilyttää (hiukan).

Hiukan hymyilyttää.
Haave toteutui, mutta ei ihan täysin. 

Osa haaveesta jäi tulevaisuuteen,
odottamaan parempia päiviä,
terveempää vointia.

Ensi vuonna ehkä voimia,
haluan koko haaveen itselleni.

Tulin hyväksytyksi yliopistoon,
 biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekuntaan, 
vaikka päämääränä oli ainostaan selvitä tästä keväästä hengissä.

Mietin vielä, 
uskallanko lähteä.

sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2015

Tarina

"Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran, olet todella viisas, elät vain hetken verran. "
(sanat: Zen Cafe)

Tänä keväänä sairastuin vakavasti ja toivuin.
Haluan muistaa ja olla unohtamatta. Siksi kirjoitan.

Alku:

 Hiljaa se painaa minut alas.


Tuijotan tuntemattomaan,
katseeni kaikuu peilikuvassani,
minua ei ole siellä.



Sitten:

Maailmani vääntyy ylösalaisin, äkkiarvaamatta.
Taivas voi silloin muuttua suureksi mereksi,
olla hukuttavan vaarallinen ja syvä.

Aurinkokin on sokaissut minut jo,
ylivalottanut mieleni.

Kuvittelen lentäväni, vaikka oikeasti vain sätkytän raajojani.

Kunnes kaikki loppuu:

Tulee päivä, jonka iltana en pääse kotiin.
Joudun turvaan itseltäni.

Rukoukset kantavat. Voi, miten paljon minusta välitetään.
Sairaus on itkua ja hymyä.

Kuukausi sairaalassa on sanoinkuvaamattoman raskas.
Maailmani käännetään väkisin takaisin oikeinpäin,
mutta lopulta
                                                                       horisontti on enää vain vähän vinossa.

Jälkeen:
Armolliset sanat puhuvat toipumisesta,
rauhassa,
hiljaa.

Välillä niin vaikeaa hyväksyä,
että rikkoutuu.

Hävinneet unelmat huomisessa,
huominen ei vielä luonani.
Aikani on pysähtynyt.

Lopulta:

Puhun itselleni totuuden:
Et ole menettänyt mitään.
Sinun ei tarvitse katua mitään.
Sinä olet tullut täydemmäksi,
olet nyt jo kokonainen (mutta silti onneksi vielä niin kesken).

Löydän hymyn uusista ystävistäni,
tästä hetkestä,
auringosta,
kolhuista,
arvista,
selviytymisestä,
itsestäni.

Elämää ei tarvitse suorittaa suoraviivaisesti.
Pysähdys on onni.


"--tulevaisuus näytti olevan edessäni suorana kuin viitoitettu maantie.
Nyt tie tekee mutkan, mutta uskon, että sieltä on tulossa vain parempaa.
 Mutkilla on aina oma viehätyksensä--."

(Lainaus kirjasta Annan nuoruusvuodet.)

Tulevaisuus on valoa.