perjantaina, tammikuuta 30, 2015

Empatia

Joskus nauran ja joskus menen vakavaksi,
se varmaan on tarkoituskin.
Kuka meidät tänne loi istumaan rusahtelevalla jäällä termospullon kanssa?
 

Joskus näen niin syvälle taaksesi,
että silmäni kieroutuvat kipeästi.
Anteeksi, en tahtoisi olla niin läsnä.
                                                  


                                                                                                    Joskus hiljenen ja istun yksin,
                                                                                               silmäni ovat lasia. 
                                                                                      Yritit painaa sormenjäljen, pistin silmät kiinni.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti