Askeleeni kaikuvat raskaina päällä maan.
Pakenen.
Niitä, joita ei ole olemassakaan.
Ajatuksissani ne tahtovat mun tuhoa,
("Tapa itses, ansaitset sen.")
enkä minä jaksa niitä vastaan uhota.
Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti